Paljon melua Törnistä (17.5.2019)

Kari Kallonen hyökkää kovin sanoin kirjaamme Tuntematon Lauri Törni (Otava, 2013) ja sen kirjoittajia, minua ja dosentti Juha Pohjosta vastaan Päivän lehti –nimisessä verkkojulkaisussa (15.5.2019). Jo kirjoituksen otsikossa päädytään syyttämään meitä ”Lauri Törnin maineen mustaamisesta”. Katsotaanpa siis, miten Kallosen väitteet kestävät tarkastelua.

Alku ei vakuuta. Kallonen kirjoittaa Päivän lehteen ikään kuin vierailevana kirjoittajana ”Vierashuone” -kolumnipalstalla. Lehti myös väittää sitoutuvansa journalistin eettisiin ohjeisiin. Päivän lehden päätoimittajaksi osoittautuu kuitenkin eräs Kari Kallonen. Hänen kirjoituksensa lienee yritys lietsoa jonkinlaista kohua Kallosen oman, uusimman Törni-teoksen markkinoinnin tukemiseksi.

Kari Kallonen on yhdessä Petri Sarjasen kanssa vuosien mittaan julkaissut nidekaupalla Lauri Törniä käsittelevää kirjallisuutta. Kokonaan vailla ansioita ne eivät ole, mutta kaikkia teoksia vaivaavat samat perusongelmat. Törnistä niissä piirretty henkilökuva on epärealistisen puhtoinen, poikakirjallisuudesta tutumpi sankarihahmo. Kallonen ja Sarjanen ottavat myös kertomuksensa aukkokohdissa surutta mielikuvituksen avuksi, vetävät mutkia suoriksi ja parantelevat tarinaansa keksityin yksityiskohdin ja dialogein. Teokset ovat siis historiapohjaista viihdekirjallisuutta, eivät vakavasti otettavaa tutkimusta. Siksikin on hienokseltaan huvittavaa nähdä Kallosen käyvän ärhäkästi hyökkäämään asioissa, joissa hänellä itsellään olisi eniten selitettävää.

Omassa teoksessamme arvostelimme aikoinaan suoraan Kallosen toden ja tarun sekoittavaa tyyliä. Siitä katkeroituneena Kallonen on kuluneiden kuuden vuoden aikana yrittänyt löytää teoksestamme milloin mitäkin karkeita virheitä, jotka oletettavasti tekisivät siitä arvottoman. Voin panna tyytyväisyydellä merkille, että teos on kestänyt huomattavan hyvin taatusti ei-ystävällismielistä tarkastelua. Muutamaa kokonaisuuden kannalta merkityksetöntä lapsusta lukuun ottamatta Kallonen ei ole uutterista etsinnöistään huolimatta kyennyt osoittamaan mitään oleellisia puutteita argumentissamme. Nytkö hopealuoti on viimein löytynyt?

Kallonen tarttuu tällä kertaa Törnin kotiuttamiseen suomalaisesta SS-pataljoonasta kesällä 1941. Kerromme Tuntematon Lauri Törni –kirjassa, että Törni päätyi kotiutettavien joukkoon myös siitä syystä, että hän oli jäänyt kiinni tappelemisesta humalassa. Tieto pohjautuu valtiollisen poliisin kuulustelijana toimineen Juho Rajalan laatimaan muistioon.

Tämä ei Kalloselle kelpaa, koska Rajala ”itse oli tuomittu sotilaspassinsa väärentämisestä ja häntä syytettiin kuulustelukertomusten peukaloimisesta.” Lausuntoa ei kuitenkaan näillä perusteilla voi mitätöidä. Olemme pitäneet yksityiskohtaa luotettavana, koska on vaikea keksiä syytä, miksi Rajala olisi tässä antanut väärän todistuksen. Kannattaa muistaa, että suuren maanpetosjutun, jonka tutkintaan muistiotieto liittyy, aikoihin Törni ei vielä ollut mikään yleisesti tunnettu julkisuuden henkilö, jonka kohdalla olisi ollut erityistä intressiä hänen lokaamiseensa.

Kallonen on viimein itsekin vaivautunut arkistoon, ja kertoo löytäneensä langettavan todisteen: yhteysupseeri K. E. Levälahden kirjeen, jossa luetellaan nimeltä ne vapaaehtoiset, jotka palautettiin nimenomaan häiriökäyttäytymisen takia: kaksi upseeria ja kolme aliupseeria. Törnin nimeä ei mainita tässä joukossa.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Innokas viinankäyttö, luvattomat poistumiset, tappelut ja muut häiriöt kuuluivat kaiken näytön mukaan koko pataljoonan arkeen koulutusvaiheessa. Yksi vapaaehtoisista jopa ammuttiin kuoliaaksi kasarmialueella hänen lähdettyään muonavarkaisiin. On tolkutonta kuvitella, että nämä asiat olisivat jotenkin rajoittuneet yksin Levälahden kirjeessä mainittuihin henkilöihin, ja muiden vapaaehtoisten käyttäytyneen moitteettomasti. Kuten kirjassamme tuomme esiin, Törninkin kohdalla kotiuttamispäätös oli todennäköisesti seurausta useammasta tekijästä, mutta on vaikea kuvitella pian holtittomasta viinankäytöstään tunnetuksi tulevan miehen olleen vielä Saksassa puhtoinen partiopoika.

Mutta ajatellaanpa, että Kallonen on oikeassa Rajalan suhteen. Rajalan lausunto onkin siis ollut Törnin tahallista mustaamista, ja me historiantutkijoina olemme langenneet luottamaan väärään tietoon. Mikä Törni-kuvassa muuttuisi?

Ei mikään. Raju alkoholinkäyttö yhdistyneenä impulsiivisuuteen ja väkivaltaisuuteen on Törnin luonteen ehkä parhaiten toteen näytetty ja dokumentoitu piirre. Jos kotiuttaminen SS-pataljoonasta olisikin vielä tapahtunut kokonaan muista syistä, vain muutamaa vuotta myöhemmin kohtaamme Törnin tunteneiden muisteluksissa miehen, jolle humalaiset tappelut ovat kaikkea muuta kuin tavattomia. Kallosen Törni-fantasioinnin aineksiksi eivät kenties juuri tästä syystä ole kelvanneet vaikkapa presidentti Mauno Koiviston myöhemmät muistelmat, joissa Törnin henkilöstä piirtyy huomattavasti ristiriitaisempi kuva.

Loppu Kallosen kirjoituksesta on hänen oman väärinkäsityksensä kertaamista. Kommentiksi riittää, että Marttisen tosiasiallisella olinpaikalla ei ole asian suhteen mitään merkitystä; oleellista on, että tällainen keskustelu käytiin syistä, jotka olemme tuoneet esiin.

Kallonen kirjoittaa meidän halunneen tehdä Törnistä ”tappelevan juopon natsin”. Kannattaa huomata, että lainausmerkeistä huolimatta sanat eivät ole peräisin tekstistämme. Törnin impulsiivisuus ja väkivaltaisuus erityisesti alkoholin vaikutuksen alaisena on siinä mitassa toteen näytetty luonteenpiirre, että Kallonen tuskin sitä sentään ryhtyy kiistämään. Törnin poliittisesta suuntautumisesta taas on liian vähän näyttöä, jotta siitä voisi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Hän ei ollut poliittisesti aktiivinen, eikä avannut poliittisia mielipiteitään omassa niukassa kirjallisessa jäämistössään. Hänet tunteneiden kuvauksetkaan eivät tässä suhteessa ole avuksi. Hänen toimintansa perusteella voi sanoa, ettei hän selvästi nähnyt ongelmaa liittymisessään SS-vapaaehtoispataljoonaan keväällä 1941, tai lähtiessään vielä tammikuussa 1945 salatein Saksaan SS:n alaisuudessa koulutettavaan vastarintaliikkeeseen.

Tätä pitemmälle emme kuitenkaan ole menneet Törnin tämän puolen luonnehtimisessa, puhumattakaan, että olisimme kuvanneet häntä ”tappelevaksi juopoksi natsiksi”. Kannattaa panna merkille, että Kallonen käyttää lainausmerkkejä tässä lukijaa harhauttavasti. Hän ei lainaa meidän tekstiämme tai lausuntojamme. Hän lainaa itseään.

Oula Silvennoinen