Oula Silvennoinen

 
Oula_bw_small-8.jpg


Oikeita päätöksiä voi tehdä vain oikean tiedon pohjalta

Olen historiantutkija ja kahden lapsen isä Itä-Helsingin Vesalasta. Tutkijana olen perehtynyt etenkin Suomen lähihistoriaan, ja kirjoittanut erityisesti Suomen suhteista kansallissosialistiseen Saksaan. Viime vuosina olen seurannut tiiviisti suomalaista äärioikeistoa.

Minusta on alkanut tuntua, ettei pelkkä tutkijantyö ja aktiivisuus kansalaisjärjestöissä tässä kohden enää riitä. Yhteiskunnan kehitykseen on yritettävä vaikuttaa muutenkin. Historioitsijana minun on helppo nähdä, että Suomelle on oikeistopopulismin ja äärioikeiston nousun takia tarjolla myös vähemmän houkuttelevia tulevaisuudennäkymiä. Haluan tehdä kaikkeni, jotta niihin ei ajauduta.

Sosiaalisesta mediasta on lyhyessä ajassa tullut todellisuuden uusi ulottuvuus. Sen vaikutuksilta ulkoiseen maailmaan ei kukaan voi enää kokonaan eristäytyä. Sosiaalinen media on päävaikutuskanava kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita keskinäisen luottamuksemme nakertamisesta. Tämän ei kannata antaa enää jatkua. Sisäisen turvallisuutemme horjuttamisen torjuminen on nostettava keskeiseksi osaksi turvallisuuspolitiikkaa.

Oula_color_small-4.jpg
 

Avoin yhteiskunta puolustaa itseään 

Demokratia, rauha ja vapaus eivät ole saavutettuja etuja. Niitä on puolustettava, jotta ne vallitsevat tulevaisuudessakin. Puhdas suomalainen luonto ei ole itsestäänselvyys. Tasa-arvo ei ole vielä valmis, eikä hyvinvointi koske kaikkia. Näiden asioiden eteen pitää aktiivisesti toimia.

Ilmastonmuutoksen uhkia ei liioitella. Kertynyt tutkimustieto on musertavan johdonmukaista. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on meidän sukupolvemme päätehtävä, jonka tekemättä jättämisestä maksavat seuraavat sukupolvet. Seuraavan hallituksen on ryhdyttävä toimiin sitouttaakseen julkiset toimijat, elinkeinoelämän ja kansalaiset ilmastotavoitteisiimme. Suomi tarvitsee ajan tasalla olevan ilmastolainsäädännön ja ilmastoministerin.

Työttömyysturvan varassa laiskotteleva ja “aktivointia” kaipaava työtön on myytti, ei todellisuutta. Työttömien ehdoton enemmistö ei mitään muuta haluaisi, kuin päästä töihin. Ei ole mitään syytä rangaista ketään työttömyydestä. Suomalaisten työttömien ja huono-osaisten asemaa käytetään usein argumenttina maahanmuuton tiukentamiselle. Kyse on kuitenkin yhteiskunnan rakenteesta, ei näiden ryhmien keskinäisestä kilpailusta. Tilanteessa, jossa Suomi kärsii kestävyysvajeesta ja laskevasta syntyvyydestä, ei löydy paljon perusteita olla kasvattamatta edes pakolaiskiintiötä. Ellei tämä maa kykene tarjoamaan turvaa maailman vaikeimmissa oloissa oleville ihmisille, kuka sitten?

Todellinen uhka on yhteiskunnan polarisaatio

Haluan puolustaa suomalaista demokratiaa ja yhteiskuntaa ääriliikkeiltä, vastuuttomilta populisteilta sekä kotimaiselta ja ulkomaiselta häirinnältä. Etenkin sosiaalisessa mediassa rehottava vihapuhe on tähdätty lisäämään yhteiskunnan polarisaatiota, kalvamaan yhteiskunnan jäsenten keskinäistä luottamusta ja horjuttamaan yhteiskuntarauhaa. Miten voisimme suojautua siltä?

Vihapuheen määritelmästä väännetään kättä. Sen rajat on kuitenkin jo määritelty rikoslaissa, ja se on rangaistavaa jo nyt. Ongelma ei siis ole niinkään lainsäädännön puutteellisuudessa, vaan siinä, että nykyisenkin lain rikkomisesta joutuu liian harvoin vastuuseen. Linjaa on siksi terävöitettävä ensisijaisesti nostamalla vihapuheen torjunta tärkeysjärjestyksessä ylemmäs, tiukentamalla rangaistusasteikkoa, parantamalla viranomaistietoutta ilmiöstä ja huolehtimalla poliisin ja oikeuslaitoksen voimavaroista puuttua siihen.

Hybridiuhkien ja somehäirinnän torjunta on suomalaista turvallisuuspolitiikkaa. Ja Suomessa se tapahtuu kansalaisvapauksista tinkimättä.

Pieni maa tarvitsee kumppaneita

Suomen itsenäisyyden ajan turvallisuusongelmana on ollut uskottavan turvallisuusratkaisun puute. Maailmansotien välisellä aikakaudella Suomi ei löytänyt itselleen kumppaneita, ja toisen maailmansodan jälkeen Suomi oli pakotettu jättäytymään läntisten turvallisuusrakenteiden ulkopuolelle. Neuvostoliiton kukistumisen jälkeen on ollut mahdollista tehdä loppu turvallisuuspoliittisesta ajelehtimisesta, mutta toistaiseksi ratkaisua ei ole saatu tehtyä. Nyt se on tehtävä, kun se yhä on mahdollista. Suomen on jatkettava turvallisuusyhteistyön tiivistämistä Ruotsin ja EU:n kanssa. Suomi ei voi kuitenkaan antautua harhakuvitelmiin: 27:sta EU-maasta 22:lle ensisijainen puolustusratkaisu on Nato. Suomen on valmistauduttava tarvittaessa hakemaan Naton jäsenyyttä yhdessä Ruotsin kanssa.

 

OULA TWITTERISSÄ

Oula_color_small-13.jpg